Kiitos Valerie <3
*hali kaikille muillekin*

En vain ymmärrä, tai kun, en vain osaa hyväksyä asioita niin kuin ne ovat, vaikka ne pitäisikin hyväksyä. En varmaan voi koskaan olla se ihminen tuolla kaukaisuudessa, ketä haluaisin olla. En ehkä koskaan tule saamaan omaa lasta, niin paljon kuin sitä haluankin. Kerrankin, kun kaikki oli hyvin, se vietiin minulta pois. Miksi he, ketkä haluavat ja tekisivät kaikkensa saadakseen lapsen, menettävät sen, kun samalla he, ketkä eivät lasta halua, tekevät abortteja. Tämä on taas yksi näistä päivistä, kun tuntuu siltä, ettei maailmassa ole mitään hyvää. Me valitamme, kun emme saa jotain, kun muualla maailmassa ei saada edes ruokaa. Me sodimme ja tapamme, vaikka voisimme rakastaa ja nauttia elämästä, vielä kun sitä on. Me, ja ainakaan minä nyt, emme osaa nauttia tarpeeksi siitä, mitä meillä on, ja siitä, mitä meillä olisi voinut olla, kun lopulta kaikki kumminkin kääntyy pahemmaksi. Usko ei vain riitä.

"Even when you have the worst day, you come home and you give your kids a kiss good night, and they snuggle up to you and say, 'I love you, Mommy.' And even though it was a bad day, things are still good with the world."