Kirjoitanpa nyt pikaisesti, että saatte kommentoida tai että teillä on edes paikka josta minut tavoittaa. :)

 

Kihloihinhan kun Markuksen kanssa mentiin 8.8.2007, niin päätettiin hääpäivä pari päivää sitten, tulisi sitten olemaan 2.8.2008. Kyllä tuosta keskenmenostakin alkaa jo jaloilleen pääsemään, mitä nyt on migreeni vaivannut tavallista enemmän, mutta kun kuulin siitä, se vain iski, iski ja kovaa. Juuri kun olimme monien kuukausien yrityksen jälkeen onnellisia, minä varsinkin suunnittelin kaikkea loppujen lopuksi aivan liikaa, ja sitten tuollainen. Ei vaan ymmärrä. Vielä kun näkee jonkun raskaana olevan kaupungilla, kaduilla, tai missä vaan, tulee niin kateellinen olo, vaikka haluaisin olla enemmän onnellinen muiden puolesta, mutten vain pysty, miten paljon haluankin. Enhän minä silloin ole kateellinen, jos kyseessä on ystäväni, vain jos on tuntematon. Kuten yksi tärkeimmistä ihmisistä minulle, hänen laskettu aikansa on nyt 11.5.2008 <3 minun olisi ollut 2.5.2008, muttei vain voi mitään.. Pitäisi saada hänet tekemään joko blogi tänne, tai menemään Vauvapalstalle, joka on ihana paikka. Voisin sanoa rakastavani teitä kaikkia siellä.


Kun mä sinut kohtasin oli ilta ihanin
Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu
Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle.
Mietin, nyt juttu tää onnistuu

Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin
Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa
Heti rantaan kuljettiin liiat kuteet riisuttiin,
Oli tunnelma niin huumaavaa.

Oi jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee
Pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan

Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin,
Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin
Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain,
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain

Eipä sitten tämän enempää nyt, pikkuinen kiire ja tuhat ajatusta päässä.